Miten aika voikaan mennä niin nopeesti, vastahan Milo synty ja oli ihan pikkunen? Tänään tuli kuitenki 2kk täyteen pojalla, se kasvaa silmissä. Kohta se varmaan konttaa, kävelee, juoksee, puhuu, menee kouluun ja muuttaa jo pois kotoota, no ehkä ei ihan viel sentään mut kuitenki. Oon kyl koittanu ottaa kaiken ilon irti nyt ku se on viel niin pieni. Mies on kotona kipeenä ja Milollekki on iskeny kauhee nuha, ollaan laitettu suolaliuosta ja käytetty niistäjää ja ihan armottomii klimppei sielt tulee, säälittävää. Eilen oli ihan hirvee itku potku raivo päällä, mitattii kuume kaikusta, joka näytti 37,1 mikä on ehkä ihan normaali?
Eilen tartuttiin hippo pehmoleluu korvasta ekaa kertaa, tais olla kyl vahinko. Ja ku laitettii helistin käteen nii siitä vasta riemu synty, potkittiin ja helikuuttiin niin että huh.:)
Pikkasen on kans toi pojan nukkumaan meneminen parantunu, suunnilleen kymmenen aikaan simahdetaan sänkyyn, yritetään kovasti kokoajan saada pikkusen aikasemmaks sitä nukkumaan menoo. Se jää nähtäväks onnistuuko, päikkärit pidetää joka päivä suunnillee samoihin aikoihin et sais rytmejä.
ja taas mennää...ciao.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti